Kuntalain (410/2015) 84 §:n mukaan tiettyjen luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden on ilmoitettava sidonnaisuuksistaan tarkastuslautakunnalle, joka saattaa ilmoitukset valtuuston tiedoksi. Ilmoitukset julkaistaan yleisessä tietoverkossa. Säännöstä sovelletaan 1.6.2017 alkaen. Ilmoitus on tehtävä kahden kuukauden kuluessa toimeen valinnasta.
Mielestäni laki itsessään on hyvä. Päättäjien pitää paljastaa sidonnaisuutensa, jotta päätöksenteko olisi läpinäkyvää. Eihän kukaan kaipaa vastaavia uutisia, kuin esimerkiksi päätöksenteossa Talvivaaraa koskien. Mutta tajusiko eduskunta lakia päättäessään, että lain muutos generoi noin 700 uutta kehitysprojektia?
Julkisen toimijan pitää kerätä kaikilta säädöksen piiriin kuuluvalta henkilöltä sidonnaisuudet ja ilmoittaa ne nettisivuilla. Noin 700 toimijaa ylläpitää noin keskimäärin 75 henkilön ilmoituksia sidonnaisuuksista. Eli noin 52 000 päättäjän tiedot 700 nettisivulla.
EI!
IT on jo niin syvällä jokapäiväisessä elämässämme, että muutoksien tekeminen ilman IT:n huomioimista ei ole enää mahdollista. Valitettavasti tietojärjestelmien muokkaaminen ei onnistu ihan niin ketterästi, kun päättäjät toivoisivat. Nykymaailma on tehnyt meistä malttamattomia, mutta tietojärjestelmien muutokset tapahtuvat samalla nopeudella kuin ennenkin.
Kannattava liiketoiminta vaatii käytettävät, liiketoimintaa tukevat sovellukset. Samoin myös tehokas julkisten palvelujen tuottaminen. Nopeiden päätösten pohjalta luodut hallitsemattomat kehitysprojektit tas luovat katastrofeja. Päätös, jonka oletetaan tuovan säästöjä/tehokkuutta, luokin vain tehottomuutta ja tuskaa.
Tällä kertaa kuitenkin kävi hyvin. Laki sidonnaisuuksien ilmoittamisesta ei aiheutakaan niin suurta kustannusta kuin voisi ajatella. Tämä johtuu siitä, että suomalaiset IT-talot osasivat reagoida oikein. Esimerkiksi sidonnaisuuspalvelu.fi tarjoaa edullisen vaihtoehdon sidonnaisuuksien ilmoittamiseen. Kustannuksia toki syntyy, mutta saavutettavaan hyötyyn nähden ne ovat minimaalisia.